Täällä ollaan

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaisuutta. Monelle voi tulla yllätyksenä, mutta allekirjoittaneen elämässä on muitakin aikasyöppöjä kuin marsut. ;) Mitään mullistavaa tässä hiljaisuuden aikana ei ole tapahtunut, muutamia poikueita odotellaan syntyviksi vielä kesäkuun aikana.

Viime viikonloppuna marsula tyhjeni väliaikaisesti kokonaan ja sai päälleen virkonkasteen. Puolen päivän työ kuulostaa niin helpolta, "tuossa vähän virkonoin".. Todellisuudessa siis laihduin kaksi kiloa, sain 26 mustelmaa, hikoilin puolitoista litraa ja sain massiivisen selkäkrampin. Puhumattakaan päänsärystä ja huimauksesta jonka Virkon aiheuttaa (tai vaihtoehtoisesti se tuntien paikallaan pyöriminen). Marsujen peseminen on kiva pikku askare marsulan desinfiointiin verrattuna. Toivottavasti mielenrauhani pysyy järkkymättömänä ja seuraavaksi desinfioidaan vasta ensi kesänä!

Turkkityypit asuvat yhä meillä sisällä ja sinne saavat jäädäkin (kunnes niitä heinänkorsia alkaa taas löytyä leivänpaahtimesta). Tällä hetkellä niitä on kuusi, yksi lähtee viikonloppuna uuteen kotiin Ouluun ja Waka Waka on muuttamassa laumaan heti kun sopiva löytyy. Meillä on nyt suurin osa naaraista (Zilva, Bells, Jeena, Rilla, Yucie ja Ömppis) ulkohäkissä nauttimassa Suomen sateisesta kesästä joten naaraslaumoja ei ihan joka nurkassa ole.

Turkkityypeistä Wanksta, Xabbu ja Zilvia ovat tähtiainesta, Haba on muuten tosi lupaava, mutta otsaturkki sillä on jäänyt kovin lyhyeksi. Kyllä näistä jonkinlainen edustusjoukkue saadaan Nordiciin! :)

Monta mukavaa marsua etsii vielä omaa lemmikkikotiaan, kuvallinen ilmoitus löytyy täältä! Myynnissä mm. Å-poikaset Åstrid ja Ånje jotka tulevat juhannuksena luovutusikään. Zalvia ja Niki löysivät uudet ihanat kodit Oulusta, kuljetus järjestyy siis melkein ympäri Suomen näyttelyiden yhteydessä (vinkvink).

Jurvassa nähdään - sittenkin!

Kuin Strömsössä

Vålnaden*** nostatti verenpainettani napsaisemalla komean loven turkkiinsa, jäljistä päätellen on potkaissut nyyttiään ja siitä seurauksena tämä odottamaton turkkituho. Ei tullut siis Veestä valiota, mutta onneksi kaappi on täynnä pikkulunkia ja uusiakin toivoja on syntymässä kesäkuun aikana. Ei se Vee -alkuinen marsu edes ollut mikään kovin kummoinen (vai millaisilla selityksillä tästä ketutuksesta parhaiten selviäisi).

Vålnaden asuu nykyään isänsä Kvickin kaverina. Kumma kyllä tästä kaksikosta V tuntuu olevan se suurempi ja mahtavampi osapuoli, Kvick tyytyy lähinnä pysymään poissa hurrikaanin tieltä. Kvick on siis marsulassamme tunnettu myös vähemmän mairittelevalla lempinimellä naistenhakkaaja, se antoi oikein kunnolla pataan Scarlett-paralle jonka sittemmin pelastin Zmailyn halinallelaumaan. (Zmaily on sellainen hippihenkinen peace & love-tyyppi.) Kvickin salainen aggressio saattoi tosin myös jollain tapaa liittyä hänen elämänsä suureen rakkauteen Paradiseen joka niinä synkkinä aikoina oli myös osa Kvickin residenssiä.

Sitten siihen kaapin sisältöön! Eli näitä tulevaisuuden lupauksia, Waka Waka ja Haba jäivät tällä kertaa kuvaamatta. Z-tytöt olivat lievästi ilmaistuna kauhuissaan mustasta mötikästä joka pitää "tsik" -ääntä (eikä yhtään vähempää sen takana heiluvasta todennäköisestä Loch Nessin hirviöstä).

Zilvia, jää kotiin

House of horror? Tältä näyttää suurin osa kuvista.. (Zilvia poseeraa)

Zalvia joka lähtee parin viikon päästä uuteen kotiinsa Ouluun :)

Dobby. Ei kun Xabbu! Tiedoksi kaikille, olen onnistumut kloonaamaan marsun.

Xabbu

Wanksta

Wanksta

Wanksta ja Xabbu ovat molemmat minusta hienoja lunkia vaikka ovatkin todella erilaisia. Molemmissa on paljon hyvää, mutta myös parantamisen varaa. Wanksta on sellainen klassinen lunka, kun taas Xabbu edustaa innovatiivisuuttani. ;) Kuvissa nämä eivät pääse oikeuksiinsa (löytäisinpä joskus sen oikean kulman katsoa myös kameran linssin läpi), tulkaa hipelöimään näyttelyissä niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Ihanat kodittomat tyypit

Nurkissa pyörii jälleen monta ihanaa marsua ihan joutilaana. Nämä ihanuudet kaipaavat hellää hoivaa, rapsutuksia ja herkkuja. Kaikki ovat kesyjä ja kilttejä, luovutetaan Imaverolilla pestyinä ja loishäädettyinä. Marsut ovat Eurajoella Satakunnassa, voin auttaa kuljetuksissa omien menojeni mukaan (esim. Turku 20.7.).

jannika(at)lunkaryat.net

Huom. Luethan myyntiehtoni ennen yhteydenottoa.


MYYNNISSÄ (päivitetty 17.6.)

Lunkarya peruaani:

Åstrid, naaras, s. 18.5.2013, white/golden, 50€
Luovutus alkaen 22.6. Supersuloinen ja reipas pienikokoinen tyttö vain lemmikiksi (ei jalostukseen, ei uml-tasoinen), extrarusetteja.

 

Ånje, uros, s. 18.5.2013, de white, 50€
Luovutus alkaen 22.6. Kiltti ja luottavainen, helppo käsitellä. Lemmikiksi, extrarusetti.

 

Rumpelstiltskin, uros, s. 13.10.2012, white/golden, 40€
Persoonallinen ja seurallinen uros. Asuu Oh My Apple Pien kanssa, voidaan myydä valmiina parina (hinta yhteensä 75€).

 

Petite Princess Yucie, naaras, s. 2.10.2012, white/black, 40€ Varattu!
Suloinen Yucie myydään lemmikiksi tai harkittuun jalostukseen.

Ch-teddy crest:

Oh My Apple Pie, uros, s. 30.9.2012, white/black, 45€
Hauskasti kuvoitunut, pepussa musta läntti ja toisen silmän ympärillä musta rengas. Oikein kiltti ja kiva käsitellä. Asuu Rumpelstiltskinin kanssa, voidaan myydä valmiina parina (hinta yhteensä 75€).

Kuvassa 1kk ikäisenä

Trick Or Treat, uros, s. 31.10.2012, black, 40€
Pehmoinen villapallo, hieman ujo.



Juhlanäyttely ja Ååt

Titteleistä taisteltiin eilen Lohjalla kun vuorossa oli SMY:n Juhlanäyttely. Tuomareina oli juhlassa Ian Reynolds ja normaalissa näyttelyssä Julie Gallagher (UK). Mukana oli vain junnut Vålnaden ja Unshaken.

V jäi vähän yllättäen ilman sertiä Ianilla, mutta Julie sen sijaan antoi molemmille pojille sertit. Hieman eroavat näkemyksen omastani, mutta makunsa kaikilla. Tuomarit olivat oikein mukavia vaikkei palautetta kovin monisanaisesti irronnutkaan.

Vålnaden**: ROP1 + kuma (Ian), ROP1 + serti (Julie)
Unshaken: ROP2 + kuma (Ian), ROP2 + serti (Julie)

Unshaken on edelleen myynnissä jos joku on vailla näyttelykaveria ;)

Päivän aikana oli syntynyt myös Å-poikue! Isänä Lillhagas Zmaily ja emänä Nik-L-Nip. Neljä poikasta yhteensä joista kaksi elossa. Pikkuriikkisiä nämä ovat mutta onneksi reippaita. Niki on oikein tunnollinen mamma <3

Uros

 

 

Naaras

RIP Dobby

RIP Dobby The House-Elf*

31.7.2011 - 15.5.2013

 

 

Ei ole sanoja.
Rakas, rakas Dobbyni.

And if you have to leave
I wish that you would just leave
'Cause your presence still lingers here
And it won't leave me alone

Evanescence: My Immortal

Pinan näyttely 11.5.2013

Pirkanmaan Nakertajat järjesti eilen kevätnäyttelynsä Lempäälässä. Piippo-keskuksen kolmanteen kerrokseen kapuaminen boksien ja tavaroiden kanssa olikin juuri sopivaa jäähdyttelyä edellisviikkoiseen Expo-roudarointiin, ensi viikonloppuna onneksi portaat lyhenevät.

Tuomarina Pinassa oli ruotsalainen Emma Harderup. Yllätyin positiivisesti, sain hyvää palautetta lunkista ja Emma osasi niistä kertoa. Very nice lunkaryas kuulemma, jes! Itsellä kun on aina pieni epäilys, että tunnistaako näitä edes lunkiksi.. ;) Scarlett sai kolmannen ja viimeisen sertinsä joka oikeuttaa valionarvoon, saimme siis järjestyksessään toisen lunkaryavalion Suomeen :) Vålnaden sai toisen sertinsä ja Unshaken jäi kolmanneksi, tällä kertaa palkinnotta. Scarlett kutsuttiin myös BIS-pöydälle jossa perinteisesti jäämme sijoittuneiden ulkopuolelle, tällä kertaa sain äimistyneenä noutaa (niin hienon) Best In Show 5 -ruusukkeen! Pitkästäpitkästä aikaa (eli sitten Kevlarsjälin joka on muuten Scarletin emä).

Tässä vielä tulokset:
Scarlett**: ROP, serti + BIS5
Vålnaden*: ROP2, serti

Nyt Scarlett tunnustelee uutta polkkaansa tuolla ja ensi viikonloppuna lähdetään näyttelemään vain junnujen voimin. Ai niin! Sain myös toisen kasvattajakatselmoinnin tehtyä joten toivottavasti pian saan vihdoin ja viimein sen nimen.

Xabbu ja Haba

Luovutusikäiset pojat Xabbu ja Yee-Haw malleilivat ensimmäistä kertaa. Xabbu (joka on muuten äitinsä kokoinen!) oli hurjan kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta enkä ehtinyt edes muuttaa kameran asetuksia välillä, siitä johtuen kuvat ovat ylivalottuneita mutta laitan ne nyt kuitenkin tänne. Koittakaa kestää.

Xabbu

 

 

Xabun suhteen olen aika toiveikas, sillä on tosi hyvä turkinlaatu ja tiheys. Otsaturkki ei kasva ihan samaa tahtia kuin esim. Wankstalla, mutta eiköhän tästäkin ihan kiva näyttelykaveri tule! Isänsä poika ulkokuoreltaan, toivottavasti luonne on peritty toiselta puolelta.

Yee-Haw eli tuttujen kesken Haba on luonteeltaan selkeästi rauhallisempi. Siinä tyyppi kököttää pöydällä vaikka kuvaajalta tipahtaa välillä linssinsuojus laminaattiin.. Haba on ehkä puolet Xabbua pienempi (siis ihan normaalikokoinen) ja turkkikin on vielä huomattavasti kehittymättömämpi kuin Xabulla.

Haba

 

Kyllä siitä vielä lunka kasvaa. Saa niitä vahinkoja välillä näköjään sattuakin!

Huomenna ajellaan Lempäälään Pinan näyttelyyn jahtaamaan Scarletille the sertiä. Tämän näyttelyn jälkeen S pääsee turkistaan (kävi miten kävi) ja saa herraseuraa.