Normaali sunnuntaiaamu

 

Tämä kuva on tosin jo eiliseltä, pk-seudulla oli vähän eri keli kun meillä. Ei ehkä olisi Opelin kesärenkailla ollut motarille asiaa.

 

Sunnuntai on siivouspäivä, ainakin tällä viikolla! Ensin perut juoksemaan ja häkit siivoukseen sisällä, sitten marsulaan huhkimaan.

Xabbu kiiltelee salamanvalossa

Manua voisi kammata ja parturoida vaikka koko päivän!

 Marsulassa on kolme häkkiä joissa 24 Samla-laatikkoa, tällä hetkellä onneksi vain 16 niistä asutettuna. Parhaimmillaan marsulassa on ollut kaikki nämä laatikot täynnä plus vielä turkkimarsut omassa rakennelmassaan viidessä kerroksessa.

Usein kysytään kuinka kauan marsulan siivouksessa menee. Mulla menee tällä hetkellä vajaa tunti jos en tee muuta kuin perussiivouksen. Yhden marsun "huoltoon" (kynsien leikkaamiseen ja klippaukseen, mahdollisesti myös pesemiseen) meneekin sitten helposti vartti, eli siinä sitä aikaa saa kyllä kulumaan ;)

Pikkuhäkit ja vesipiste





Huomatkaa joka kerroksessa erilaiset ovet ettei vaan menisi liian helpoksi :D
Mitähän se insinööri on taas ajatellut tätä kyhätessään..

Loppuvuoden suunnittelua

Kiireinen syksy on pikkuhiljaa ohi ja marsulaan saa kohta jo viritellä patterit hönkimään. Kiireet eivät talven myötä taida yhtään helpottaa, tällä hetkellä vapaa-ajasta revitään marsuille ja koirien treenaamiselle (tosin ihan hupimielellä vieläkin), kodin pyörittämisestä ja sosiaalisesta elämästä puhumattakaan.. Tyrkyllä on myös parikin mielenkiintoista hevosprojektia joista toiseen aion vähintään tarttua, eli jokunen ilta tulee vietettyä tulevaisuudessa taas tallillakin. Tosi harmi kun nämä harrastukset eivät ole ilmaisia ja töissäkin on käytävä.. Se rikkoo pahasti päivää, mutta tuleepahan istuttua vähän aikaa aloillaankin. ;)

Lauantaina suunnataan taas marsurientoihin Helsinkiin kun ohjelmassa on genetiikkakurssin toinen osa. Ensimmäisen puolikas käsitteli turkkeja, nyt käydään läpi värien genetiikkaa. Mielenkiintoista, odotan innolla! Parin viikon päässä häämöttääkin jo Grand Gala (se, joka on "sitten joskus talvella"!) ja täytyy alkaa valmistautua siihen. Meiltä lähtee kolme marsua, Xabbu metsästämään valionarvoa, Öttis (Underground's Överi Öttiäinen) ekaan näyttelyynsä eli tavoitteena pysyä pöydällä ja lisäksi Manu-peruaani klipattuun luokkaan. Jännä päivä tulossa!

Poikasia on marsulaan odotettavissa vielä tänä vuonna aika kasa. Waka Waka lienee tiine Kvickistä, sieltä voi tulla ihan kivan näköistä pikkulunkaa näyttelyitäkin ajatellen jos vaan extrarusetit pysyvät poissa. Kvick on perinteisesti niitä vahvasti jättänyt, mutta yksi extratonkin poikue on ollut eikä Waka Wakan suvussa extroja pahemmin ole eli toivo elää.. Scarlett on nyt Zipperin kanssa, saa nähdä tiinehtyykö se ollenkaan. Yhden vuoden maaginen rajapyykki lähestyy ihan parin viikon päästä, eli jos ei nyt tiinehdy niin olkoot sitten pullamarsuna lopun ikänsä. Harmi jos näin käy, olen odottanut Scarletin poikasia niin paljon.

Marras-joulukuun vaihteessa pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä kun ensimmäiset peruaanipoikueet olisi määrä tupsahtaa maailmaan! Saatan toki kuolla jännitykseen sitä ennen, Pauliina saa näyttelyttää niitä sitten jos niin käy. Viimeisenä tämän vuoden puolella ehtinee syntyä vielä Zilvian ensimmäinen (lumivalkoinen) poikue, Zilvia asuu myös Zipperin kanssa.

Paljon on tapahtumaa vielä loppuvuonna siis tulossa, toivottavasti ehdin blogiinkin kirjoitella kaikesta. Näitä on niin kiva lukea myöhemmin, näyttelytapahtumatkin tuppaavat unohtumaan viimeistään siinä vaiheessa kun tavarat on purettu. Eikä tee yhtään hallaa kasvatukselle välillä palata ajassa taaksepäin ja muistella millaisia poikueita on mistäkin yhdistelmästä tullut, kuka on periyttänyt mitäkin virhettä.. Tällä hetkellä tuntuu taas, että ihan kuraa nämä lunkani ovat ja mihinkään en ole kasvatustyössäni edistynyt. Päinvastoin, takapakkia vaan menty. Viime syksynä oli sama homma, ehkä tämä vuodenaika ruokkii niitä virheitä enkä minä jalostusvalinnoillani.. :P

Ps. Uusia koteja vailla on vielä kolme ihanaa (turkkivirherikasta) urosta! Lisätiedot täältä.

Xabbu 6kk

NordJV-13 Underground's Xabbu***** on tänään marsujen mittakaavassa täysi-ikäinen eli 6kk. Näin ollen se saa seuraavassa näyttelyssään osallistua avoimeen luokkaan ja voi napsia sieltä valionarvoon tarvittavan sertin (kolme niitä siis tarvitaan, mutta Xabulla jokunen jo on plakkarissa junnuajoilta). Xabbu esiintyy seuraavaksi (ja viimeisen kerran) Lahdessa marraskuun alussa, sinne mukaan lähtee näillä näkymin myös lupaava pikkuinen Öttis. Ärrä todennäköisesti jää pois Galasta, sen etuosa ei ole kasvanut ihan samaa tahtia kuin muu turkki eikä se siksi näytä juuri kummoiselta enää.

 

Vertailun vuoksi, alla Xabun isä Dobby hieman alle 6kk iässä. Ymmärtänette miksi olen vasta Nordicin jälkeen oppinut sanomaan Xabbu, ennen sitä suusta tuli aina vaan Dobby... Kopioita on lisääkin, Lauran Keimo (U. NutRageous) on samaa sarjaa.

Underground's Dobby The House-Elf*

Galaan lähtee myös Manu eli GK Ixias United, klipattuun luokkaan. Manu on jo Ruotsissa saavuttanut tuon arvonimen GuldKlippt (GK) jonka siis SMF:n sääntöjen mukaan saa kolmella silverkortilla eli ikään kuin klipatun luokan sertillä. Manu on ihana, aluksi se oli noista neljästä peruaanista ujoin, mutta nyt kun se on kotiutunut niin herttaisempaa tyyppiä ei voi edes olla olemassa! Olenko muuten vielä kertaakaan maininnut miten järkyttävän rakastunut olen noihin peruaaneihini.. <3

Olen pari kertaa tilannut hauskaa brittiläistä marsulehteä Guinea Pig Magazinea. Suosittelen lämpimästi, joka numerossa tosi paljon juttuja ja hyviä, asiantuntevia artikkeleita. Toki hömppää löytyy myös. Lehdessä on myös ihan mahtavia mainoksia, brittiläiset tekevät marsuille kaikkea ihanaa itse ja tuotteita saa tilattua monista paikoista myös Suomeen.

Varsinainen syy miksi tätä lehteä olen tilannut on kuitenkin mahtavat rotuesittelyt. Numerossa 12 oli esittelyssä lunkaryat (haastattelussa Kalusha's Cavies) ja uusimmassa numerossa 16 peruaanit (jo aikaisemmin hehkuttamani Lynn Stacey kertoo rodusta).

Brittiläisiä lunkia katsoessa olen kyllä ihan iloinen siitä, että lunkien kanssa ollaan Suomessa kuljettu Ruotsin talutushihnassa. Briteissä lunkat esitetään "not-brushed-out" eli kampaamattomina ja se on.. Luonnollisen näköistä. Makunsa kullakin, mutta kyllä brittituomareilta aina saa kiitosta siitä miten meillä lunkat esitetään. Arvosteluakin helpottaa se, että sormia saa liu'utettua turkin läpi toisin kuin brittilunkilla (joita valitettavan harvoin kuulemma myös tuodaan näyttelyihin pestyinä). Toisaalta, eihän meidän skandinaavien lunkilla ole edes korkkiruuveja kun ne on kammattu auki.

Nyt jatkan uusinta harrastustani eli sohvatyynyjen suojelemista, ihanaa viikonloppua!