lauantai 26. tammikuuta 2013

Sienikammoinen

Parin viime vuoden aikana marsuväen on vallannut aaltoileva hysteria. Se iskee muutaman kerran vuodessa, täysin puskista. Se saa aikuisen ihmisen itkupotkuraivarin partaalle ja epäilemään omaa mielenterveyttään. Se on marsukansantauti nimeltään sienikammo.

Ei, me ei pelätä herkkusieniä kaupassa eikä pihamaan tatteja, vaan marsuissa kulovalkean tavoin leviävää (?) sienitautia eli tutummin Trichophyton mentagrophytesia. Ulkomaalaisille se on vain ring worm, meillä Suomessa kavahdetaan erityisesti sanaa silsa. T. mentagrophytes on uusi T. rex, se hirmuisin hirviö jota kaikki pelkäävät.

2010-luvun marsut ovat ahkeria sienestäjiä. Silsa vaanii uhrejaan eritoten näyttelyissä, ulkomaantuonneissa ja suurissa marsuloissa mutta esiintyy myös eläinlääkärin pöydillä, vieraissa lapsissa sekä kissoissa. Se tarttuu kosketuksesta mutta saattaa myös leijailla uhrinsa luo ilmateitse. Paitsi että sienitartunnan saanut marsu kärsii hilseilystä tämä ydintuhoaseeseen verrattavissa oleva vitsaus rakastaa myös ihmislihaa. Erityisesti lapsia.

Silsasta hyvin katalan tekee se, ettei siitä pääse millään eroon. Se pesiytyy marsuhäkkien nurkkiin ja ihmisasumusten uumeniin ja odottaa uhriaan siellä vaikka vuosia. Joskus foorumikeskusteluissa esiintyi tyhjentävä vinkki silsan voittamiseksi: polta koko talo. Onneksi meillä marsuväellä on kaksi salaista asetta silsaa vastaan: Virkon S ja Imaverol. Nuo supersankarit! Harva osaa niitä kuitenkaan käyttää oikein hyvistä ohjeista huolimatta. Marsun voin pestä Virkonilla. Marsua ei missään nimessä saa pestä Virkonilla. Imaverolia ei saa laimentaa. Imaverol täytyy laimentaa. Onneksi suurin osa marsuväestä on lukutaitoisia ja katsoo käyttöohjeet purkin kyljestä ennen lutraamista.

Hilsettä! Kylmä hiki nousee otsalle. Sieni se on, ihan varmasti. Kohta marsupalvelijan silmissä sumenee ja kaikki marsut alkavat enempi vähempi muistuttaa kanttarelleja. Silsa oireilee, tai sitten ei. Siihen viittaa mm. turkin harveneminen, hilse sekä kaikki mahdolliset ja mahdottomat ihomuutokset. Joskus myös kuun asento. Silsa se on, yhtä kaikki. Vaikkei oireita olisikaan.

After all, sienitauteja on nyt ja aina. Se ei aiheuta marsulle suurta kipua ja tuskaa eikä tartu helposti ihmiseen. Huolellisilla pesuilla siitä pääsee eroon. Koska hysteria on tullut jäädäkseen ainakin allekirjoittaneen alitajuntaan, päätin (taas) uhrata kaikki säästöni Imaveroliin ja viettää kaiken vapaa-aikani marsuja pesten. Mielenrauhani vuoksi.

Rentouttavaa viikonloppua! (Huom. Teksti sisältää 60% sarkasmia, 30% huumoria ja 10% faktaa. Niin kuin kaikki juttuni yleensä. :D)

4 kommenttia:

Pauliina kirjoitti...

Mahtava teksti!

Taika kirjoitti...

Tää oli hauska juttu! :) Ja informatiivinen.

Minun kuudesta kuikusta yhdellä on ilmeisesti sientä. Vain yhdellä ja sillä yhdelläkin vain yhdessä kohtaa välillä enemmän, välillä vähemmän. Ehkä noilla muillakin on mutta täysin oireettomasti.

Olen miettinyt pitäisikö minun yrittää hoitaa sitä pois mutta koska tuosta virkonista on niin pelottavaa tietoa ja foorumilla niin ristiriitaisesti siitä puhutaan, en ole uskaltanut sitä hankkia. Tuurillani myrkyttäisin marsun sillä. Eli toistaiseksi tuo yksi potilas saa elää sienensä kanssa kun ei se näytä millään lailla haittaavankaan eikä ole parin vuoden aikana minuunkaan tarttunut.

AidaD kirjoitti...

Sä unohdit mainita sen, että sitä voi tulla naapurin lehmätilankin ilmanvaihdosta, jos tuulee sieltä päin...

Jannika kirjoitti...

Taika: Kannattaa jutella eläinlääkärin kanssa, sienen saa hyvin helposti hoidettua oireettomaksi. Hävittäminen on sitten asia erikseen. Virkon on ihan turvallinen desinfiointiaine, omat kädet se saa kesimään mutta marsuille ei ole tullut siitä koskaan mitään. :)

Aida: Damn, mä arvasin että jotain unohtui!