lauantai 16. maaliskuuta 2013

Mutta mitä tapahtui pitkäkarvaisille?

Pitkikset ovat upeita. Rotuja on monta ja moneen makuun, on kiharaa ja suoraa, otsatukallista ja otsatukatonta, crestillä ja ilman. Aivan mahtava linkkivinkki on Lean kuvaama ja kokoama rotukuvasivu, pitkikset löytyvät sieltä aika alhaalta. Pikakertauksena:
Peruaani = suora ja otsaturkillinen
Alpakka = kihara ja otsaturkillinen
Sheltie = suora ja otsaturkiton
Texel = kihara ja otsaturkiton
Coronet = suora ja crestillinen
Merino = kihara ja crestillinen
Lunkaryat muunnoksissa peruaani, coronet ja sheltie = turkki "korkkiruuvikiharaa" ja turkin laatu erilainen kuin ym. roduilla.

Jokainen on varmaan löytänyt jo oman suosikkinsa, mutta mistä näitä saa? Texel lienee Suomessa suosituin ja sitä näkee niin näyttelyissä kuin myyntipalstoillakin jonkin verran. Muiden muunnosten saatavuus on satunnaisempaa vaikka SMY:n kasvattajalistalta löytyykin viisi kasvattajaa joiden listalla on pitkiksiä.

Ei saa heti tyytyä karvattomampaan versioon vaikkei myyntipalstoilla pitkiksiä näkisikään, kannattaa reilusti ottaa yhteyttä kasvattajiin ja kysellä!

Coronet

Uusimmassa Marsu Magazinessa (1/13) oli mielenkiintoinen listaus viime vuosien rekisteröinneistä. Toki suuri osa marsuista jää varmasti rekisterin ulkopuolelle eikä taulukko ole ollenkaan yhtä käyttökelpoinen kuin esim. koirien vastaava, mutta kyllä näistä luvuista voi silti jotain päätellä.

Rekisteröinnit 2011, yhteensä 104
Sheltie 25
Texel 23
Coronet 18
Peruaani 17
Alpakka 8
Lunkarya peruaani 7
Merino 6

Rekisteröinnit 2012, yhteensä 74
Texel 24
Lunkarya peruaani 20
Alpakka 9
Sheltie 9
Peruaani 5
Merino 4
Coronet 3

Vaatiko se perhanan silsa näin monta uhria? Toivottavasti taukoilevat kasvattajat palaavat takaisin harrastamaan ja näyttelyttämään. (Huom. Listasta näkee myös, että marsulassani oli hyvä poikasvuosi 2012!)

Näyttelyissä pitkiksiä näkee valitettavan vähän eivätkä turkkimuunnokset tunnu kiinnostavan ihmisiä. Nyytittäminen rinnastetaan kvanttifysiikkaan ja pitkisten näyttelyttämiseen epäillään vaadittavan vähintäänkin supervoimia. Kai ihmiset nyt yhtälailla sylittelevät ja silittelevät lähes päivittäin muitakin marsujaan, siis miksei nyytittäisi siinä samalla? Yhden marsun nyytittämiseen kuluu 2,5 minuuttia per päivä (okei, joskus kaksi kertaa tuo aika kun nyyttejä on korjailtava). Mielettömän aikaavievää puuhaa. ;)

Onneksi syksyllä Suomessa järjestetään Nordic jossa toivottavasti saadaan ihailla turkkimarsuja koko vuoden edestä! Toivottavasti meille syntyy sitä ennen jotain näytettävää, Gossip Girl valtamerialustelee vatsoineen yhä vaan..

Ei kommentteja: