torstai 17. lokakuuta 2013

Loppuvuoden suunnittelua

Kiireinen syksy on pikkuhiljaa ohi ja marsulaan saa kohta jo viritellä patterit hönkimään. Kiireet eivät talven myötä taida yhtään helpottaa, tällä hetkellä vapaa-ajasta revitään marsuille ja koirien treenaamiselle (tosin ihan hupimielellä vieläkin), kodin pyörittämisestä ja sosiaalisesta elämästä puhumattakaan.. Tyrkyllä on myös parikin mielenkiintoista hevosprojektia joista toiseen aion vähintään tarttua, eli jokunen ilta tulee vietettyä tulevaisuudessa taas tallillakin. Tosi harmi kun nämä harrastukset eivät ole ilmaisia ja töissäkin on käytävä.. Se rikkoo pahasti päivää, mutta tuleepahan istuttua vähän aikaa aloillaankin. ;)

Lauantaina suunnataan taas marsurientoihin Helsinkiin kun ohjelmassa on genetiikkakurssin toinen osa. Ensimmäisen puolikas käsitteli turkkeja, nyt käydään läpi värien genetiikkaa. Mielenkiintoista, odotan innolla! Parin viikon päässä häämöttääkin jo Grand Gala (se, joka on "sitten joskus talvella"!) ja täytyy alkaa valmistautua siihen. Meiltä lähtee kolme marsua, Xabbu metsästämään valionarvoa, Öttis (Underground's Överi Öttiäinen) ekaan näyttelyynsä eli tavoitteena pysyä pöydällä ja lisäksi Manu-peruaani klipattuun luokkaan. Jännä päivä tulossa!

Poikasia on marsulaan odotettavissa vielä tänä vuonna aika kasa. Waka Waka lienee tiine Kvickistä, sieltä voi tulla ihan kivan näköistä pikkulunkaa näyttelyitäkin ajatellen jos vaan extrarusetit pysyvät poissa. Kvick on perinteisesti niitä vahvasti jättänyt, mutta yksi extratonkin poikue on ollut eikä Waka Wakan suvussa extroja pahemmin ole eli toivo elää.. Scarlett on nyt Zipperin kanssa, saa nähdä tiinehtyykö se ollenkaan. Yhden vuoden maaginen rajapyykki lähestyy ihan parin viikon päästä, eli jos ei nyt tiinehdy niin olkoot sitten pullamarsuna lopun ikänsä. Harmi jos näin käy, olen odottanut Scarletin poikasia niin paljon.

Marras-joulukuun vaihteessa pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä kun ensimmäiset peruaanipoikueet olisi määrä tupsahtaa maailmaan! Saatan toki kuolla jännitykseen sitä ennen, Pauliina saa näyttelyttää niitä sitten jos niin käy. Viimeisenä tämän vuoden puolella ehtinee syntyä vielä Zilvian ensimmäinen (lumivalkoinen) poikue, Zilvia asuu myös Zipperin kanssa.

Paljon on tapahtumaa vielä loppuvuonna siis tulossa, toivottavasti ehdin blogiinkin kirjoitella kaikesta. Näitä on niin kiva lukea myöhemmin, näyttelytapahtumatkin tuppaavat unohtumaan viimeistään siinä vaiheessa kun tavarat on purettu. Eikä tee yhtään hallaa kasvatukselle välillä palata ajassa taaksepäin ja muistella millaisia poikueita on mistäkin yhdistelmästä tullut, kuka on periyttänyt mitäkin virhettä.. Tällä hetkellä tuntuu taas, että ihan kuraa nämä lunkani ovat ja mihinkään en ole kasvatustyössäni edistynyt. Päinvastoin, takapakkia vaan menty. Viime syksynä oli sama homma, ehkä tämä vuodenaika ruokkii niitä virheitä enkä minä jalostusvalinnoillani.. :P

Ps. Uusia koteja vailla on vielä kolme ihanaa (turkkivirherikasta) urosta! Lisätiedot täältä.

1 kommentti:

Pauliina kirjoitti...

Älä kuole. En mä osaa nyytittää.