lauantai 21. syyskuuta 2013

Underground goes peruvian!

Peruaanit ovat aina olleet minun silmissäni marsujen kuninkaallisia. Niiden hienostuneisuus on viehättänyt minua jo reippaasti toista kymmentä vuotta. Peruaani on myös jollain tapaa tuntunut aina saavuttamattomalta, onhan se varmasti haastavimpia muunnoksia pitää turkissaan. Suomessa peruaaneja ei harmikseni ole pariin vuoteen juuri näyttelyissä näkynyt.

Peruaanilla on marsupiireissä Maine. Todella painava sellainen. Olen kuullut mm. marsun olevan "kipakka kuin peruaani". Monesti risteytysmarsuista selitellään, että "tällä on varmaan peruaania suvussa kun tämä on näin temperamenttinen". Jos minulta kysytään, tämän asenteen voisi muokata todenmukaisemmaksi vaihtamalla peruaanin tilalle abyn.. Nimimerkki ensi kerralla rukkaset mukaan. ;D

Luonteista voin sanoa jo sen verran, että minulla ei koskaan ennen ole ollut näin rentoja marsuja kuin nämä peruaanit. Tyypit ovat olleet koko viikonlopun reissussa: autossa, laivassa, eläintentarkastuksessa, boksissa näyttelypaikan ovella.. Sunnuntai-iltana kun kaivoin ne bokseista imaverolitukseen kaikki olivat täysin rentoja, eivät esittäneet yhtään vastalausetta pesusta tai lietsoneet paniikkia pienissä karanteenilaatikoissaan kuten lunkat olisivat takuulla tehneet. Peruaanit alkoivat siltä seisomalta tutustua uuden kodin illallispöytään, seuraavana aamuna ne osasivat jo odottaa nenät pystyssä vienosti kuikutellen aamupalaa <3

Muutaman lunkaryan valioksi nyytitettyäni uskaltaudun leuka rinnassa heittäytymään tämän uuden turkkihaasteen kimppuun. Sormet syyhyten keräilen jo tiheäpiikkisiä työvälineitä kampauspöytäni välittömään läheisyyteen. Pieni aavistus on siitä mitä tuleman pitää, ennestään meillä asuu kaksi suoraturkkista peruaani Bells ja coronet Ömppis. Kiharaturkkisia marsuja on huomattavasti helpompi nyytittää kuin suoraturkkisia, voin vain kuvitella miten hankalaa on saada nuoren liukasturkkisen perubabyn nyytit pysymään edes hetken aikaa kyydissä mukana pesuista puhumattakaan.

Saapa nähdä millaisella aikataululla pääsen pikkuperujen kanssa touhuamaan! Ensimmäiset peruukit menevät varmasti pilalle ihan vain käsien täristessä ja hikoillessa tästä alkuhysteriasta mikä meillä on kotona vallinnut jo monta viikkoa.

Jos joku onneton ei vielä ole ihastunut peruaaneihin ja haluaa jatkaa pimeydessä hortoilua ilman pitkisvalaistumista, nyt on oikea aika sulkea selain. Tässä ne nimittäin ovat: ihanat, upeat, kauniit ja rohkeat peruaanini!

Ixias Unstopable Story
lilac uros, s. 19.12.2010





GK Ixias United
lilac tan uros, s. 11.8.2012





Ixias How Deep is the Ocean
chocolate naaras, 26.7.2011




Ixias Prisoner in Paradise
black/white naaras, s. 26.4.2012




Ixias -marsulasta Ruotsista nämä tulivat. Pidetään peukkuja, että jouluksi saadaan ensimmäiset Underground's peruaanit maailmaan! :)

Ps. Jos jotakuta kiinnostaa miltä peruaani näyttää turkissaan, mahtavia turkkikuvia löytyy esim. täältä (UK)!

Tähän loppuun vielä Kikin poikasista vähän valoisammat kuvat. Mastermind tai Mörkret jää kotiin, katsotaan mihin suuntaan niiden turkit alkavat kasvaa. Mörkretillä näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan vähän suuntaukset pielessä, mutta nuo ovat niin pieniä vielä etten voi varmaksi sanoa.

Mastermind, uros

Mastermind

Luftslottet, uros (varattavissa!)

Luftslottet

Hemligheten, naaras (varattavissa!)

Hemligheten

Mörkret, uros

Ota tästä nyt sitten kuvia :D

9 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Oih tuota suklaa naarasta! Tänne kyllä mahtuis semmonen pieni suklaakantaja naaras joskus tulevaisuudessa ;)

Nikin kanssa taistellaan yhä. Tukiruoka menee sillä alas myös ilman ruiskua suoraan kupista. Pidetään yhä peukkuja, illalla olisi punnitus..

sanni kirjoitti...

Ekalla uroksella on kyllä asenne kohdillaan jos on ollenkaan tukkaan katsomista ;) Ihan mahtava! Ja kaikki niin nätin värisiä :)

Pikkulunkatkin niin suloisia! :)

Taika kirjoitti...

Voi herranjumala tuota tämän postauksen ensimmäistä kuvaa huulenheilutteluineen. Miten voi marsu olla noin upea! Ja nämä muut myös.

Jannika kirjoitti...

Story on kyllä mahtava tyyppi, luonnekin kohdillaan (niin kuin näillä kaikilla) <3

Pauliina kirjoitti...

Mörkret!!!! <3 (olen fani)

Ja Jaskassa muuten oli peruaania! Olen vakuuttunut!

ps. Ihan kivoja noi sun shebat. :D

Jannika kirjoitti...

Mörkö on yllättäen munkin lemppari ;D Harmi että sen turkki näyttää ainakin tällä hetkellä vähän epämääräiseltä, se muuttaa sitten teille pet-marsuksi jos ei jää kotiin ;)

AidaD kirjoitti...

Kyllä peruaani on paras. Kahden peruaanin turkin pilanneena täytyy sanoa, että se on vaikea, mutta NIIN kaunis! <3 Mutta kyllä mun abyt käyttäytyy pestessä paljon paremmin kun peruaanit käyttäytyi. Abyt on ihan säyseitä.

Laura kirjoitti...

Upeita nuo peruaanit, vau! Ja Mastermind, ehkä suloisin pikkulunka <3 ihana, ehdottomasti mun lemppari tosta poikueesta!

Nala Loponen kirjoitti...

Jannika, luonne asiasta olen täysin samaa mieltä kanssasi!
Minulla on ollut koko ikäni pelkästään Peruaaneja ennen kolmea sinulta hankittua Lunkaa.
Ja ne ovat olleet luonteeltaan mahtavia!
Varmasti poikkeuksia löytyy mutta kyllä omiani kuvailisin ennemmin sanoilla "yhtä rakastavia ja omistajaan kiintyviä kun koirat" ovat olleen kaikki aivan uniikkeja ja varmasti palaan tähän rotuun taas kun nykyinen neljän lauma pienenee.