Mistä marsuharrastukseni sai alkunsa



Ensimmäinen marsukosketukseni tapahtui ollessani 5-vuotias. Naapurissa oli marsu hoidossa ja sitä kävin joka päivä siellä ihmettelemässä ja sylittelemässä, miten ihmeellinen eläin se olikaan.. Meillä oli kotona vain koira ja kissa. Marsu asui tietysti siihen aikaan yksin ja oli todella arka mutta kiltti luonteeltaan.

Parin vuoden kuluttua siskoni alkoi puhua jonkun kivan pikkulemmikin ottamisesta ja päädyimme sitten marsuun, koska kani olisi liian suuri minun 7-vuotiaan yksin pideltäväksi. Niinpä meille muutti vuonna 1996 eläinkaupasta kaksi naarasmarsua, molemmille tietysti omat. Pessi oli väriltään golden agouti, sileäkarvainen risteytysmarsu joka oli luonteeltaan suorastaan tylsä! :D Minun ensimmäinen ikioma lemmikkini rusettiristeytys Mimosa "Mosa" sen sijaan oli tulinen tapaus, haukkasi heti ensimmäisenä päivänä sormeeni niin että veri valui.. Nihkeästä alusta huolimatta Mosasta tuli minulle todella rakas ja suru oli suuri kun se seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 2003 nukkui ikiuneen. Mosa oli ystävä <3 Pessi kuoli 4-vuotiaana ja olisin jo silloin halunnut ottaa Mosalle kaveriksi pitkiksen, mutta en saanut lupaa.

Mosa-mummu vuonna 2002

Seuraavana vuonna meille tulikin uusi koiranpentu ja marsut unohtuivat moneksi vuodeksi. Vuonna 2008 oli abivuoteni lukiossa ja lukulomalla aloin haaveilla taas pikkulemmikistä. Ensin aioin ottaa siilin, mutta viime tipassa meninkin Marsuyhdistyksen sivuille katselin huvikseni siellä myynti-ilmoituksia. Sieltä löytyi heti Leviathan, etäisesti Mosaa muistuttava pieni crestipää johon rakastuin heti! Levin kaveriksi muutti tortti Jack Sparrow "Napu".

Leviathan vuonna 2008

Aloin tosissani haaveilla taas pitkiksestä ja kävin joka päivä Wallstreet's-marsulan sivuilla ihailemassa myytäviä lunkaryoita. Erityisesti rakastuin Wallstreet's Nepthysykseen joka olikin tosi nopeasti varattu.. Päätin ottaa yhteyttä Kristinaan ja varasin pienen U-poikueen pojan, mutta hetken päästä Kristina ilmoitti että poika olikin tyttö. En halunnut naarasta joten Kristina tarjosi minulle Nepthysystä jonka varaajasta ei ollut kuulunut mitään, ja niinpä lähdettiin Nurmijärvelle hakemaan yhtä toteutunutta unelmaa kotiin :)

Asumuksia vuonna 2008, yläkuvassa sileät ja alhaalla lunkat.

Wallstreet's Nepthysys turkissaan.



Nepthysys eli Nemo on lunkaharrastukseni alku ja juuri. Ihastuin tähän urokseen ja lunkat tuntuivat heti omalta jutulta! Nemon kanssa harjoittelin jo pesemistä ja nyytittämistä ja harvinaisen hyvä "harjoituskappale" se olikin, niin rauhallinen ja tyyni. Nemo-pappa porskuttaa marsulassa vielä tänäkin päivänä :)

Ajatus kasvattamisesta pälkähti päähäni joskus 2009 vuoden aikana ja aloinkin heti haeskella aloituseläimiä (rotuvalinta oli itsestäänselvyys). Tämä urakka ei ollutkaan ihan helppo, mutta lopulta sain kokoon sopivan ryhmän ja ensimmäinen poikue syntyi vuonna 2010. Muutama raskas päätös piti tehdä heti alkuun kun lunkilla esiintyi terveysongelmia, mutta tällä hetkellä minulla on mielestäni hyväturkkiset, terveet ja tasaiset kasvatuseläimet. Harrastukseni on kasvanut paljon laajemmaksi kuin olisi alussa voinut kuvitella, marsumäärä pyörii 30 hujakoilla, mutta tämä on niin paljon antava ja mukaansatempaava harrastus etten enää voisi kuvitella elämää ilman sitä.