Ch-teddyistä

Olen pähkäillyt jo pidemmän aikaa ch-teddyjen tulevaisuutta marsulassani. Projekti on mielestäni tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla siinä mielessä, että marsujen taso on kohtalaisen hyvä (niissä on paljon hyvää mutta toki haasteitakin vielä). Sitten on ne ongelmat..

Ensimmäisenä tiineyksien ongelmat (huom. nämä johtopäätökset on vedetty suhteessa todella pienestä populaatiosta). Ch-teddyillä on mielestäni ongelmia tiinehtymisen kanssa, lähes kaikki naaraat joita meillä on asunut tiinehtyvät vasta oltuaan kuukausia uroksilla tai jäävät kokonaan tiinehtymättä. Valitettavasti jo tämän lyhyen kasvatusurani aikana olen nähnyt ch-teddyillä keskenmenon, tiineysmyrkytyksen, kokonaan kuolleen poikueen ja erittäin vaikean synnytyksen johon naaras olisi menehtynyt ilman apua. Lunkaryapoikueita syntyy meillä paljon enemmän eikä niiden kanssa ole vastaavia ongelmia ollut.

Paitsi että naaraat palautuvat huonosti synnytyksistä (ovat jo alkujaan isokokoisia ja lihovat herkästi) ne menettävät myös turkkinsa. En osaa sanoa mitä turkille tapahtuu, mutta aina poikueen jälkeen naaras menettää etuosastaan turkin lähes kokonaan. Tämä ongelma on yleinen ja tiedossa ainakin ruotsalaisilla kasvattajilla, mutta kukaan ei tunnu tietävät miksi näin tapahtuu. Onko tämä sitä paljon puhuttua turkin pudotusta? Turkki toki kasvaa takaisin, mutta ei tämä nyt ihan näin pitäisi mennä..

Suurin este projektin jatkuvuudelle on materiaali. Ensimmäisen kvartettini hain Ruotsista ja myöhemmin myös parin. Yksi trio on Venäjältä. Ruotsista sain kesällä huippu-uroksen Ellagården's Cedricin jota on käytetty Ruotsissa ihan valtavasti, valitettavasti se näkyy myös muiden marsujeni taustoissa (Cedric on tosi tuttu nimi ruotsalaisten ch:iden suvuissa) enkä pysty sitä kauheasti hyödyntämään. Toinen hyvä uros joka minulla on ollut on Venäjältä tuotu CD's Alex Jozer-Fair, jota olen käyttänyt paljon. Joze on hyvä periyttäjä, siltä tulee turkin karkeus ja hyvä suuntaus. Venäjältä tulleet naaraat olivat suuri pettymys, sillä Perla kuoli tiineysmyrkytykseen ja Everniaa vaivaavat tiinehtymisongelmat. Kun Evernia viimein syksyllä tiinehtyi kaikki poikaset syntyivät kuolleina. (Asiaan liittymätön kommentti: Kukaan ei halua tietää mitä nuo venäläiset tulivat minulle maksamaan! :P)

Projektin jatkumista ei helpota se, että viimeisimmistä poikueista on syntynyt vain uroksia. Projektissa on nyt kuusi marsua: kolme urosta ja kolme naarasta. Naaraat ovat Evernia, Moa ja Claudine joista Moa on käytännössä ainoa jota kannataa enää astuttaa, sillä Evernia on viimeisen epäonnistuneen tiineyden jäljiltä suoraan sanottuna löysä ja lihava eikä Claudine todellakaan ole sellainen marsu mitä tässä projektissa kannattaisi käyttää (lättänä turkki). Urokset ovat Cedric sekä kaksi poikasta yhdistelmistä Joze & Claudine ja Cedric & Eos. Ai niin, ja Claudine on siis Cedricin tytär. :D Moalle ei ole urosta.

Sitten päästään itse ongelmaan, eli siihen materiaaliin. Suomesta marsuja ei ole saatavilla, täytyisi siis lähteä ulkomaille. Ruotsissa on eläimiä, mutta ch-teddyjen taso siellä on mielestäni heikko ja Cedric möllöttää monen suvussa. Venäjällä on hienoja eläimiä, mutta tuonti on vaikeaa ja todella kallista. Keski-Euroopassa on samoja ongelmia kuin Ruotsissa, mutta eläinten tasosta minulla ei ole käsitystä. Tällä hetkellä ei ole mitään intressejä lähteä roudaamaan eläimiä yhtään mistään.

Kaiken tämän lisäksi meidän henkilökemiat eivät ch-teddyjen kanssa kohtaa. Ne on "ihan kivoja", mutta jotenkin niiden kanssa touhuamisesta puuttuu innostus. Joze ja Cedric ovat olleet ch-teddyistä tähän mennessä ainoat joihin olen tykästynyt edes jollain tasolla. Valitettavasti tämä projekti tulee kuihtumaan kasaan pikkuhiljaa jos ei ihmeitä tapahdu (toisikohan Joulupukki venäläisiä marsuja lahjaksi?).