lauantai 28. syyskuuta 2013

Kansikuvatyttö ja muita tarinoita

Marsuyhdistyksen jäsenille kannetaan neljä kertaa vuodessa kotiin Suomen ainoa marsulehti, Marsu Magazine. Lehti sisältää artikkeleita, rotuesittelyjä, haastatteluja, näyttelytuloksia, kutsuja, kuvia ja vaikka mitä muuta mukavaa. Syysnumerossa Underground's marsut olivat esillä näyttävästi.

Kansikuvatyttönä poseerasi Underground's Äänetön Ärräpää*. Ihan tilauksetta en jaksa näin paljoa panostaa rekvisiittaan ;)



Myös kasvattajaesittely tehtiin ihan tuoreeltaan. Lisäksi allekirjoittanut on näemmä joutunut paparazzin uhriksi, siitä todiste löytyi näyttelytulosten seasta!

 
 
Myytäviä uroksia on kertynyt marsulan nurkkiin taas jonkun verran, kaikki ihania ja kilttejä lemmikkimarsuja! Voidaan myydä yksitellen (kotiin josta löytyy jo marsuseuraa) tai pareittain. Kuvat, yhteystiedot ja myyntiehdot voi katsastaa täältä.
 
Myynnissä/varattavissa:
lunkarya peruaani Underground's Wanksta** / uros, white/black, s. 20.3.2013
lunkarya peruaani Underground's Vålnaden*** / uros, white/golden, s. 31.1.2013
lunkarya peruaani Underground's Mastermind / uros, white/black, s. 17.9.2013
lunkarya peruaani Underground's Luftslottet / uros, white/golden/golden agouti, s. 17.9.2013
ch-teddy crest Underground's Trick Or Treat / uros, black, s. 31.10.2012


lauantai 21. syyskuuta 2013

Underground goes peruvian!

Peruaanit ovat aina olleet minun silmissäni marsujen kuninkaallisia. Niiden hienostuneisuus on viehättänyt minua jo reippaasti toista kymmentä vuotta. Peruaani on myös jollain tapaa tuntunut aina saavuttamattomalta, onhan se varmasti haastavimpia muunnoksia pitää turkissaan. Suomessa peruaaneja ei harmikseni ole pariin vuoteen juuri näyttelyissä näkynyt.

Peruaanilla on marsupiireissä Maine. Todella painava sellainen. Olen kuullut mm. marsun olevan "kipakka kuin peruaani". Monesti risteytysmarsuista selitellään, että "tällä on varmaan peruaania suvussa kun tämä on näin temperamenttinen". Jos minulta kysytään, tämän asenteen voisi muokata todenmukaisemmaksi vaihtamalla peruaanin tilalle abyn.. Nimimerkki ensi kerralla rukkaset mukaan. ;D

Luonteista voin sanoa jo sen verran, että minulla ei koskaan ennen ole ollut näin rentoja marsuja kuin nämä peruaanit. Tyypit ovat olleet koko viikonlopun reissussa: autossa, laivassa, eläintentarkastuksessa, boksissa näyttelypaikan ovella.. Sunnuntai-iltana kun kaivoin ne bokseista imaverolitukseen kaikki olivat täysin rentoja, eivät esittäneet yhtään vastalausetta pesusta tai lietsoneet paniikkia pienissä karanteenilaatikoissaan kuten lunkat olisivat takuulla tehneet. Peruaanit alkoivat siltä seisomalta tutustua uuden kodin illallispöytään, seuraavana aamuna ne osasivat jo odottaa nenät pystyssä vienosti kuikutellen aamupalaa <3

Muutaman lunkaryan valioksi nyytitettyäni uskaltaudun leuka rinnassa heittäytymään tämän uuden turkkihaasteen kimppuun. Sormet syyhyten keräilen jo tiheäpiikkisiä työvälineitä kampauspöytäni välittömään läheisyyteen. Pieni aavistus on siitä mitä tuleman pitää, ennestään meillä asuu kaksi suoraturkkista peruaani Bells ja coronet Ömppis. Kiharaturkkisia marsuja on huomattavasti helpompi nyytittää kuin suoraturkkisia, voin vain kuvitella miten hankalaa on saada nuoren liukasturkkisen perubabyn nyytit pysymään edes hetken aikaa kyydissä mukana pesuista puhumattakaan.

Saapa nähdä millaisella aikataululla pääsen pikkuperujen kanssa touhuamaan! Ensimmäiset peruukit menevät varmasti pilalle ihan vain käsien täristessä ja hikoillessa tästä alkuhysteriasta mikä meillä on kotona vallinnut jo monta viikkoa.

Jos joku onneton ei vielä ole ihastunut peruaaneihin ja haluaa jatkaa pimeydessä hortoilua ilman pitkisvalaistumista, nyt on oikea aika sulkea selain. Tässä ne nimittäin ovat: ihanat, upeat, kauniit ja rohkeat peruaanini!

Ixias Unstopable Story
lilac uros, s. 19.12.2010





GK Ixias United
lilac tan uros, s. 11.8.2012





Ixias How Deep is the Ocean
chocolate naaras, 26.7.2011




Ixias Prisoner in Paradise
black/white naaras, s. 26.4.2012




Ixias -marsulasta Ruotsista nämä tulivat. Pidetään peukkuja, että jouluksi saadaan ensimmäiset Underground's peruaanit maailmaan! :)

Ps. Jos jotakuta kiinnostaa miltä peruaani näyttää turkissaan, mahtavia turkkikuvia löytyy esim. täältä (UK)!

Tähän loppuun vielä Kikin poikasista vähän valoisammat kuvat. Mastermind tai Mörkret jää kotiin, katsotaan mihin suuntaan niiden turkit alkavat kasvaa. Mörkretillä näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan vähän suuntaukset pielessä, mutta nuo ovat niin pieniä vielä etten voi varmaksi sanoa.

Mastermind, uros

Mastermind

Luftslottet, uros (varattavissa!)

Luftslottet

Hemligheten, naaras (varattavissa!)

Hemligheten

Mörkret, uros

Ota tästä nyt sitten kuvia :D

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kikin viimeinen poikue

Underground's Kevlarsjäl** synnytti eilen peräti neljä poikasta Underground's Vålnadenista**. Epäsopusuhtaisia nämä ovat, Mastermind on tosi iso ja Luftslottet tosi pieni, mutta toivotaan että kasvavat tasaisesti. Lunkille on harvinaista saada näin suuri poikue, onneksi Kiki on kokenut äiti ja hoitaa poikasiaan hyvin. Mökkiä lämmittelee ahkerasti myös pieni mutta sitäkin touhukkaampi hoitotäti, argente Yoda :) Yoda on paikalla jos Kiki käy välillä aterioimassa!

Kuvat ovat surkeita, mutta ei tässä Suomen syyssäässä ja marsulan puolikkaassa valaistuksessa (13. kerran muistutin isäntää että korjaa nyt JO se toinen lamppu) juuri parempaan pysty. Nimet ovat Wallander-teemaa koska isänemänä näillä on FI MVA Underground's Innan Frosten. Tällä tunteella Mörkret olisi jäämässä näistä kotiin, mutta ei näistä toistaiseksi mikään ihan hirveältä näytä. Myyntiin tulee joka tapauksessa 2-3 eli saapi kysellä!

naaras HEMLIGHETEN
 
uros MÖRKRET
 
uros MASTERMIND
 
uros LUFTSLOTTET

maanantai 9. syyskuuta 2013

Nordic Championship Show 7.-8.9.2013

Vuoden suurin näyttely Nordic järjestettiin tänä vuonna Suomessa. Paikalle saapui yli 200 marsua Suomesta, Ruotsista, Tanskasta ja Venäjältä. Tuomareina olivat brittiläiset Rex Matthews (avoimet + junnujen bis) sekä Jayne Davey (junnut + avointen bis). Lopputuloksissa Suomi jäi hyväksi kakkoseksi kun Ruotsi pokkasi suuren osan ropeista ja bis-sijoista, mutta tärkeintähän ei ole voitto vaan hyvä meininki ja sitä meillä riitti!

Matkaan lähdettiin jo perjantaina. Rannasta nappasin kyytiin Wannabe-marsuja ja pelattiin niin hyvin Tetristä Opelin takaluukulla että mahtui se kasvattajakin mukaan. Perillä Oittaalla vietiin marsut näyttelyhäkkeihin lepäämään ja suunnistettiin mökeille, ilta kului rattoisasti Krantun trimmausoppitunnin parissa! Viileän yön jälkeen Bodomin ranta oli lauantaiaamuna aavemaisen sumuinen kun lähdettiin navetalle valmistautumaan eläintentarkastukseen.

Lauantaina näyttely starttasi lyhytkarvaisilla eli esillä oli pohjoismaiden parhaimmistoa selfeistä, nonselfeistä, karkeakarvaisista ja crestillisistä. Vaikka omat marsuni olivat esiintymisvuorossa vasta sunnuntaina ja lauantai oli "luppoaikaa" päivä kului todella nopeasti ja puuhaa riitti. Jonkin verran ehdin kuvailla, sunnuntaina kamera pysyikin koko päivän kassissa. Laittakaa vinkkiä jos jossain on esillä sunnuntain kuvia, mukana oli upeita pitkiksiä!!

Ärrän ja Xabun häkit
 
Sisääntulo navetan vintille
Pääkäytävä
P.e. golden roan arvostelussa
 
Self blackit
 
Nonself black dutchit
 
Rexejä Ruotsista
 
Amerikan crest saffron (Aniaras)
 
Englannin crest cream (Almond's)
 
Nonself silver argente (Wannabe)

Oittaan kartanossa nautitun illallisen jälkeen istuttiin vielä hetki camping-alueen grillikatoksessa kunnes kömmittiin mökkeihin valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin (jotkut valmistautuivat näkemään kyseenalaisia unia Anssi Kelasta, mutta ei siitä sen enempää.. :D).

Sunnuntain näyttely alkoikin yllättäen lunkajunnuista, joten taas kerran sain pistää töpinäksi valmisteluissa. Ärrän arvostelu meni kokonaan ohi kun valmistelin Xabbua, mutta very good luki kaavakkeessa monta kertaa ja serti sieltä napsahti. (Kiitos Pauliinalle joka esitti Ärrän!) Tuomarin ensimmäinen reaktio Xabbuun oli "oh, he's BIG!" - ai miten niin mun lunkat ovat isoja.. ;D Xabbu sai odotetusti ropin ja sertin ja pääsi junnujen best in show -pöydällekin jossa tosin jäätiin ilman sijoitusta. Titteli tarttui kuitenkin mukaan, NordJV-13 Underground's Xabbu***** :)

Palkintopöytä
 

Kasvattajaluokassa oli mukana 17 kasvattajaa (joku korjaa jos muistan väärin), eli 7 palkittiin. Kaikki eivät mahtuneet samaan aikaan pöydälle joten tuomari tiputti aina ryhmiä sitä mukaa pois kun arvosteli uusia. Lopuksi pöydälle taisi jäädä 9 kasvattajaa, minä lunkineni sain jäädä loppuun asti mikä oli ihan mahtavaa. Lopulta päivän päätteeksi Underground's lunkarya peruaanit palkittiin kasvattajaluokan viidentenä!! JEE! Mieletön fiilis, ensimmäistä kertaa kasvattajaluokassa ja tällainen tulos hurjan kovassa porukassa. Kasvattajaluokan voitto tuli ansaitusti Suomeen Aniaras amerikan cresteille saffroneille. Muut sijat taisivat mennä ruotsalaisille, ainakin upeat Confetti's golden dutchit kiilasivat meidän eteen neljänneksi.

Mia Bring (Confetti's) esitti upean lunkansa avoimessa ja sitä kun kävin hipelöimässä tömähti jalat tiukasti takaisin maan pinnalle. Mikä mieletön tiheys! Mian mielestä tämä kyseinen lunka oli "ihan ok", eli kyllä tässä hommia vielä saa tehdä ennen kuin ruotsalaisille alkaa edes teoreettisesti pärjätä (tai kehtaa samalle viivalle asettua). Jäitä siis hattuun ja nöyrin mielin takaisin kellariin pakertamaan. Toivottavasti seuraavassa Suomen Nordicissa (2017?) ollaan jo pidemmällä.

Nordic oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Paikka oli mieletön, tunnelma oli loistava ja mukana oli paljon marsuja. Eläintentarkastus sujui todella sutjakkaasti vaikka lauantaina tarkastettavia olikin se pari sataa, meitä oli monta tarkastajaa eikä jonoja syntynyt. Tuomaripöydät olivat suurten ikkunoiden vieressä, luonnonvalo oli mahtava paitsi tuomaroida myös valokuvata.

Ja mitä tulee siihen mielenvikaiseen projektiini, neljä peruaania muutti meille Ixias-marsulasta Ruotsista :) Aivan mahtavia tyyppejä tuntuvat olevan, pitkän matkan jälkeen alkoivat heti mussuttaa heinää ja pellettejä kuin olisivat aina meillä olleetkin! Kaikki ottivat myös Imaverolituksen todella rennosti, ihan eri maata kuin itkupotkuraivarilunkat joilla tuntuu kaikilla olevan krooninen kammo vettä kohtaan. Peruaaneista lisää myöhemmin!

Ihan loistava näyttelyviikonloppu takana, kiitos kaikille! Nyt on takki tyhjänä mutta eiköhän tästä vielä päästä normaaliarkeen kiinni.