Underground goes peruvian!

Peruaanit ovat aina olleet minun silmissäni marsujen kuninkaallisia. Niiden hienostuneisuus on viehättänyt minua jo reippaasti toista kymmentä vuotta. Peruaani on myös jollain tapaa tuntunut aina saavuttamattomalta, onhan se varmasti haastavimpia muunnoksia pitää turkissaan. Suomessa peruaaneja ei harmikseni ole pariin vuoteen juuri näyttelyissä näkynyt.

Peruaanilla on marsupiireissä Maine. Todella painava sellainen. Olen kuullut mm. marsun olevan "kipakka kuin peruaani". Monesti risteytysmarsuista selitellään, että "tällä on varmaan peruaania suvussa kun tämä on näin temperamenttinen". Jos minulta kysytään, tämän asenteen voisi muokata todenmukaisemmaksi vaihtamalla peruaanin tilalle abyn.. Nimimerkki ensi kerralla rukkaset mukaan. ;D

Luonteista voin sanoa jo sen verran, että minulla ei koskaan ennen ole ollut näin rentoja marsuja kuin nämä peruaanit. Tyypit ovat olleet koko viikonlopun reissussa: autossa, laivassa, eläintentarkastuksessa, boksissa näyttelypaikan ovella.. Sunnuntai-iltana kun kaivoin ne bokseista imaverolitukseen kaikki olivat täysin rentoja, eivät esittäneet yhtään vastalausetta pesusta tai lietsoneet paniikkia pienissä karanteenilaatikoissaan kuten lunkat olisivat takuulla tehneet. Peruaanit alkoivat siltä seisomalta tutustua uuden kodin illallispöytään, seuraavana aamuna ne osasivat jo odottaa nenät pystyssä vienosti kuikutellen aamupalaa <3

Muutaman lunkaryan valioksi nyytitettyäni uskaltaudun leuka rinnassa heittäytymään tämän uuden turkkihaasteen kimppuun. Sormet syyhyten keräilen jo tiheäpiikkisiä työvälineitä kampauspöytäni välittömään läheisyyteen. Pieni aavistus on siitä mitä tuleman pitää, ennestään meillä asuu kaksi suoraturkkista peruaani Bells ja coronet Ömppis. Kiharaturkkisia marsuja on huomattavasti helpompi nyytittää kuin suoraturkkisia, voin vain kuvitella miten hankalaa on saada nuoren liukasturkkisen perubabyn nyytit pysymään edes hetken aikaa kyydissä mukana pesuista puhumattakaan.

Saapa nähdä millaisella aikataululla pääsen pikkuperujen kanssa touhuamaan! Ensimmäiset peruukit menevät varmasti pilalle ihan vain käsien täristessä ja hikoillessa tästä alkuhysteriasta mikä meillä on kotona vallinnut jo monta viikkoa.

Jos joku onneton ei vielä ole ihastunut peruaaneihin ja haluaa jatkaa pimeydessä hortoilua ilman pitkisvalaistumista, nyt on oikea aika sulkea selain. Tässä ne nimittäin ovat: ihanat, upeat, kauniit ja rohkeat peruaanini!

Ixias Unstopable Story
lilac uros, s. 19.12.2010

GK Ixias United
lilac tan uros, s. 11.8.2012

Ixias How Deep is the Ocean
chocolate naaras, 26.7.2011

Ixias Prisoner in Paradise
black/white naaras, s. 26.4.2012

Ixias -marsulasta Ruotsista nämä tulivat. Pidetään peukkuja, että jouluksi saadaan ensimmäiset Underground's peruaanit maailmaan! :)

Ps. Jos jotakuta kiinnostaa miltä peruaani näyttää turkissaan, mahtavia turkkikuvia löytyy esim. täältä (UK)!

Tähän loppuun vielä Kikin poikasista vähän valoisammat kuvat. Mastermind tai Mörkret jää kotiin, katsotaan mihin suuntaan niiden turkit alkavat kasvaa. Mörkretillä näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan vähän suuntaukset pielessä, mutta nuo ovat niin pieniä vielä etten voi varmaksi sanoa.

Mastermind, uros

Mastermind

Luftslottet, uros (varattavissa!)

Luftslottet

Hemligheten, naaras (varattavissa!)

Hemligheten

Mörkret, uros

Ota tästä nyt sitten kuvia :D

Nordic Championship Show 7.-8.9.2013

Vuoden suurin näyttely Nordic järjestettiin tänä vuonna Suomessa. Paikalle saapui yli 200 marsua Suomesta, Ruotsista, Tanskasta ja Venäjältä. Tuomareina olivat brittiläiset Rex Matthews (avoimet + junnujen bis) sekä Jayne Davey (junnut + avointen bis). Lopputuloksissa Suomi jäi hyväksi kakkoseksi kun Ruotsi pokkasi suuren osan ropeista ja bis-sijoista, mutta tärkeintähän ei ole voitto vaan hyvä meininki ja sitä meillä riitti!

Matkaan lähdettiin jo perjantaina. Rannasta nappasin kyytiin Wannabe-marsuja ja pelattiin niin hyvin Tetristä Opelin takaluukulla että mahtui se kasvattajakin mukaan. Perillä Oittaalla vietiin marsut näyttelyhäkkeihin lepäämään ja suunnistettiin mökeille, ilta kului rattoisasti Krantun trimmausoppitunnin parissa! Viileän yön jälkeen Bodomin ranta oli lauantaiaamuna aavemaisen sumuinen kun lähdettiin navetalle valmistautumaan eläintentarkastukseen.

Lauantaina näyttely starttasi lyhytkarvaisilla eli esillä oli pohjoismaiden parhaimmistoa selfeistä, nonselfeistä, karkeakarvaisista ja crestillisistä. Vaikka omat marsuni olivat esiintymisvuorossa vasta sunnuntaina ja lauantai oli "luppoaikaa" päivä kului todella nopeasti ja puuhaa riitti. Jonkin verran ehdin kuvailla, sunnuntaina kamera pysyikin koko päivän kassissa. Laittakaa vinkkiä jos jossain on esillä sunnuntain kuvia, mukana oli upeita pitkiksiä!!

Ärrän ja Xabun häkit

 

Sisääntulo navetan vintille

Pääkäytävä

P.e. golden roan arvostelussa

 

Self blackit

 

Nonself black dutchit

 

Rexejä Ruotsista

 

Amerikan crest saffron (Aniaras)

 

Englannin crest cream (Almond's)

 

Nonself silver argente (Wannabe)

Oittaan kartanossa nautitun illallisen jälkeen istuttiin vielä hetki camping-alueen grillikatoksessa kunnes kömmittiin mökkeihin valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin (jotkut valmistautuivat näkemään kyseenalaisia unia Anssi Kelasta, mutta ei siitä sen enempää.. :D).

Sunnuntain näyttely alkoikin yllättäen lunkajunnuista, joten taas kerran sain pistää töpinäksi valmisteluissa. Ärrän arvostelu meni kokonaan ohi kun valmistelin Xabbua, mutta very good luki kaavakkeessa monta kertaa ja serti sieltä napsahti. (Kiitos Pauliinalle joka esitti Ärrän!) Tuomarin ensimmäinen reaktio Xabbuun oli "oh, he's BIG!" - ai miten niin mun lunkat ovat isoja.. ;D Xabbu sai odotetusti ropin ja sertin ja pääsi junnujen best in show -pöydällekin jossa tosin jäätiin ilman sijoitusta. Titteli tarttui kuitenkin mukaan, NordJV-13 Underground's Xabbu***** :)

Palkintopöytä

 

Kasvattajaluokassa oli mukana 17 kasvattajaa (joku korjaa jos muistan väärin), eli 7 palkittiin. Kaikki eivät mahtuneet samaan aikaan pöydälle joten tuomari tiputti aina ryhmiä sitä mukaa pois kun arvosteli uusia. Lopuksi pöydälle taisi jäädä 9 kasvattajaa, minä lunkineni sain jäädä loppuun asti mikä oli ihan mahtavaa. Lopulta päivän päätteeksi Underground's lunkarya peruaanit palkittiin kasvattajaluokan viidentenä!! JEE! Mieletön fiilis, ensimmäistä kertaa kasvattajaluokassa ja tällainen tulos hurjan kovassa porukassa. Kasvattajaluokan voitto tuli ansaitusti Suomeen Aniaras amerikan cresteille saffroneille. Muut sijat taisivat mennä ruotsalaisille, ainakin upeat Confetti's golden dutchit kiilasivat meidän eteen neljänneksi.

Mia Bring (Confetti's) esitti upean lunkansa avoimessa ja sitä kun kävin hipelöimässä tömähti jalat tiukasti takaisin maan pinnalle. Mikä mieletön tiheys! Mian mielestä tämä kyseinen lunka oli "ihan ok", eli kyllä tässä hommia vielä saa tehdä ennen kuin ruotsalaisille alkaa edes teoreettisesti pärjätä (tai kehtaa samalle viivalle asettua). Jäitä siis hattuun ja nöyrin mielin takaisin kellariin pakertamaan. Toivottavasti seuraavassa Suomen Nordicissa (2017?) ollaan jo pidemmällä.

Nordic oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Paikka oli mieletön, tunnelma oli loistava ja mukana oli paljon marsuja. Eläintentarkastus sujui todella sutjakkaasti vaikka lauantaina tarkastettavia olikin se pari sataa, meitä oli monta tarkastajaa eikä jonoja syntynyt. Tuomaripöydät olivat suurten ikkunoiden vieressä, luonnonvalo oli mahtava paitsi tuomaroida myös valokuvata.

Ja mitä tulee siihen mielenvikaiseen projektiini, neljä peruaania muutti meille Ixias-marsulasta Ruotsista :) Aivan mahtavia tyyppejä tuntuvat olevan, pitkän matkan jälkeen alkoivat heti mussuttaa heinää ja pellettejä kuin olisivat aina meillä olleetkin! Kaikki ottivat myös Imaverolituksen todella rennosti, ihan eri maata kuin itkupotkuraivarilunkat joilla tuntuu kaikilla olevan krooninen kammo vettä kohtaan. Peruaaneista lisää myöhemmin!

Ihan loistava näyttelyviikonloppu takana, kiitos kaikille! Nyt on takki tyhjänä mutta eiköhän tästä vielä päästä normaaliarkeen kiinni.

Little piggies

Harvemmin kehtaan esitellä alle luovutusikäisiä poikasia julkisesti, mutta olkoon tämä nyt poikkeus. Tältä näyttää lunkaryapoikaset kahden viikon iässä.

Äänetön Ärräpää "Ärrä"

 

Ällösöpö Äksönsankaritar "Rita"

 

Rita

Lunkavauvat ovat friikkejä. 0-2 viikkoiset ovat vielä pörröisiä ja vinksahtaneimpien mielestä älyttömän suloisia. Näiden voisi uskoa syntyvän, kun risteytetään hattara ja orava jonka kovalla vaivalla hankkima käpy on juuri räjähtänyt atomeiksi. Tuotos on siis kiukkuisen näköinen, pehmoinen (onneksi ei kuitenkaan tahmea) ja pienillä talttahampailla varustettu lujaa juokseva (ja huutava) pieni eläin.

2-4 viikkoisina poikaset pudottavat naamaturkkiaan, eli silmien ympäriltä sekä nenän ja silmien välistä marsulapset kaljuuntuvat hetkellisesti. Tarkkasilmäisimmät näkevät jo näistä kaksiviikkoisista, että karvat harvenevat nenän päältä ja silmien ympärille on jo ilmestynyt kapea, kalju rengas. Ensi viikolla nämä pikkutyypit näyttävät kapisilta luonnonoikuilta, onneksi sitä kauhua kestää vain noin viikon ajan kun uusi naamaturkki kasvaa takaisin. Luovutusikäinen lunka on jo niin normaalin marsun näköinen kun lunka koskaan voi olla.

Hauskoja kommentteja näistä kyllä kuulee! Yleisin veikkaus eläínlajiksi on jonkin sortin kutistettu lammas. Kieltämättä nämä näyttävät jotenkin tutuilta! Kani on myös yleinen veikkaus, eikä sekään ihan harhaan mene.  Voisi ne olla myös kisuja?

Ä-poikue joka tässä toimi mallina on muuten positiivinen yllätys. Tämä lienee Kvickin tähänastisista poikueista paras, ei extrarusetteja eikä muitakaan suurempia virheitä. Ärrä näyttää jopa melko lupaavalta! Disa on ihana ja pitkäpinnainen äippä <3

Meidän marsulaan muutti jokin aika sitten myös uusi lemmikkivahvistus, Wannabe Yedi Master Yoda eli Yoda! Yoda on nonself silver argente (eli argentiina :D) naaras. Marsulassa on aina oltava yksi "oikea marsu" eli sileäkarvainen, meidän edellinen sk Napu alkaa olla jo papparainen. Yoda on hyvin samanhenkinen kuin Napu oli nuorena, suihkii menemään eestaas ja välillä jähmettyy paikoilleen pyörittelemään silmiään kuin suurempikin drama queen. Vähän atleettisempi kuin lunkat jotka liikkuvat ainoastaan ruoka-aikaan ;)

Wannabe Yedi Master Yoda

Lillhagas Zmaily

Tässä lauman uusin vahvistus, Lillhagas Zmaily! Ihana luonne, tosi kiltti ja rento tyyppi. Tämä on jo neljäs Lillhagalainen jalostusurokseni: Zamarino, Zirello, Zipper ja Zmaily. Näistä Zipper on ja pysyy marsulassa popcornailemassa (se on oikeasti maailman onnellisin marsu :D), Zirello odottaa hakua uuteen kotiin ja Zamarino on asunut jo vuoden päivät lemmikkikodissa. Meillä on piipahtanut myös Zuper Mario vuonna 2010 mutta valitettavasti se ei saanut naarasta tiineeksi.

Zmailylle on odottamassa jo kaksi morsianta, Nik-L-Nip ja Kevlarsjäl**. Nämä pariskunnat yhdistetään helmikuun puolivälissä.

Marsulan mahtavin diiva Zilva täytti 14.1. kokonaiset viisi vuotta!! Vuodet ovat tasoittaneet vähän luonnetta ja veroittaneet Zilvan muhkeaa olemusta, mutta on se vielä hyvin voimissaan. Ihana, rakas Zilva <3 Zilvan upea, ruotsalainen poika Zilvazon on muuten Zmailyn isä. :)

Zilva kesällä 2011

Sastamalan näyttely

Olipa kiva näyttelyreissu eilen kun matka oli vaan vaivaiset 80km suuntaansa! Tosi nopeasti tuon reissun hurautti. Pk-seudulle kun lähdetään niin pelkkiin matkoihin menee se 5-6 tuntia päivästä..

Rumpelstiltskin oli molemmilla tuomareilla ROP1 ja sai kumat molemmilta. Scarlett oli Jaynella ROP2 ja sai myös kuman. Oma näkemykseni erosi jälleen tuomarilinjasta.. Rumpeli on omaan silmään "ihan jees", tasainen, mutta mitäänsanomaton. Sellainen perusjössikkä, pienet silmät ja huono otsatukka. Pehmeähkö ja tiheydeltään keskinkertainen turkki. Scarlett on kaunotar, hyvä tiheys, villit kikkurat (miksi tätä kohtaa ei ole arvostelukaavakkeessa?! ;D) ja mielestäni hyvin rodunomainen perusilme. Quadrophenia on myös parempi tiheydeltään ja otsaturkiltaan kuin Rumpeli. Fenia oli onnistunut nakertamaan vähän kylkiään enkä siltä siksi odottanut mitään, mutta tuomarit eivät kommentoineet kyljistä mitään. Silti se jätettiin kolmanneksi. Toki meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja tuomareiden arviot ovat vain siitä yhdestä hetkestä kun he marsun näkevät. Briteissä myös esitetään lunkat erilaisessa turkissa kun meillä Suomessa mikä tietysti vaikeuttaa arvostelua.

Meinasin ihan unohtaa, olihan siellä mukana myös ch-teddy crestini Oh My Apple Pie! Apple oli niin rauhallinen ja otti rennosti arvosteluissa vaikka ensimmäistä kertaa mukana olikin. Rex piti Applesta kovasti ja se palkittiin parhaana koe-standardina sekä kumalla. Myös Jayne antoi kuman. Apple tullaan näkemään vielä monessa näyttelyssä :)

Applen täplä herätti huomiota ;)

Suoritin Sastamalassa myös kasvattajakatselmoinnin (jee!). Toinen katselmointi tulee ajankohtaiseksi vasta kun kevään poikueet ovat näyttelyikäisiä, eivätkä ne vielä ole edes syntyneet..

Pitkästä aikaa meille muutti myös uusi marsu! Lillhagas Zmaily Jaanalta. Meillä asuukin jo Zmailyn tytär Junipher sekä Zmailyn isänemä, rakas Zilva <3 Maailmalle lähti näyttelystä kolme ch-teddyä.